Perussettiä muutama päivä!

Maanantaista Keskiviikkoon on vedetty melko perussetillä.

Mä oon aina noussut porukasta ekana ylös ja alkanut oottelemaan milloin muut heräis. Nyt aletaan jo pikku hiljaa pääsemään aikaisin ylös. Maanantaina päästiin jopa 8 ylös. Ile meinaa haluta aina koisia pisimpään, mutta kyllä sekin on sieltä aina nopiasti noussut, kun on mennyt herättelemään armeijaherätyksillä. Runtti on joka aamu sekoittanut pakkaa todella aikaisilla herätyksillään, sillä hän on lähtenyt joka aamu aikaisin thai-boxing harkkoihin tai oikeestaan Runtti on tykännyt ajaa 7 aamulla muutama satametriä taksilla ja tulla sitten uudelleen nukkumaan..perin outoja treenejä niillä on täällä.

Aamulla on syöty aina kämpillä aamupalat ja juotu pikakaffet..sen makuun alkaa jo hyvin tottua. Siitä sit pelaamaan pingistä (Ei oo varmaan vaikea arvata, kuka vie sitä peliä..tietenki mä) Pojat on hätää kärsimässä, mun ylä- ja alakierteiden kanssa ja ässäsyöttöjen kanssa. Ei muuta kuin lisää treeniä pojat, niin kyllä se siitä.

Yhtenä päivänä käytiin taas haistelemassa Kasertsart Universityn meininkiä ja tavatttiin rehtori ja kateltiin kampusaluetta. Se on kyllä hienon näköinen ja iso.

Siitä sit levyttämään aurinkoon tai salille..ei ollenkaan paha päivän aloitus. Tämän jälkeen olla käyty yleensä tossa Mamasissa (meidän lempinimi yhelle meidän kantaruokapaille) ja siitä sit tekemään koulujuttuja. Mä, Sami ja Ilkka ollaan tehty teknologiajohtamisen harkkatyötä ja, koska Runtti on jo sen tehnyt, niin hän kattoo suurimman osan aikaa thaiboxing-videoita juubituubista tai näyttänyt meille minkälaisia treenejä sillä täällä on ollut. Ollaan siis päästy Runtin sparraajiksi.

Tänään törmättiin myös Turkulaiseen ekonomiopiskelijaan hississä. Osas kaveri heti puhua meiän kanssa suomea. Näköjään ei olla saatu vielä tarpeeksi rusketusta, kun heti tajus meidät suomalaisiksi.

Nyt on teknologiajohtamisen harkkatyön ensimmäinen osio valmis ja tässä aletaan pakkaamaan ja fiilistelemään huomenna alkavaa viikonkestävää reissua Singaporeen. Sinne kattomaan Formuloita, juhlimaan Kimin veneelle, kuuntelemaan Katy Perryä ja Maroon Fivea kisa-alueella, käymään tuhlaamassa kaikki rahat maailman kalleimmalla Marina Bay casinolla, katselemassa vähän nähtävyyksiä ja mahollisesti viettämässä vähän aikaa rannalla.

Tänään jo vähän jänskätti meitä kaikkia poikia, että saahaanko me reissua varten pyykkimme takaisin. Kaikilla alkoi käymään vaatteen vähiin, kun niin paljon oli vaatteissa pesussa. Kohta olis pitänyt jo kääntää alkkarit toisinpäin. No onneksi vaatteet saatiin tänään takaisin, just ennen kuin lähdimme kysymään niistä.

Nyt siis tulee viikon tauko tästä blogikirjoittelusta, sillä jätän läppärin tänne asunnolle. Huomenna siis lähetään Singaporeen (jäätävän kova herätys tiedossa..jo 5 aamulla.) Katotaan miten käy. Takaisin tullaan ens viikon keskiviikkona myöhään illalla. Hieno reissu on varmasti eessä. Kirjoitetaan siitä sit enemmän, kun tullaan takaisin.

Ei muuta kuin Formuloita katsomaan..VRMM VRMMM..ens viikkoon!!

Yliopistokotimme

Opiskelupaikkamme

Yliopistoruokala

Yliopiston aluetta

Ping Pong

Täällä levytetään

Miesten kengäkaappi

Palatsimme

Ilen ja Runttin kaaosmainen huone

Meikä nukkuu lattialla ja Sami sängyssä

Datatila

-Juqe   

Maailman suurin istuva Buddha ja chillailiua!

Viikonloppu koitt vihdoin..niin kuin se olisikin eronnut jotenkin näistä muista päivistä. Ajankulu täällä häviää.

Ei muuta kuin ylös melko aikaisin ja kyllähän näitä hyviä eksoottisia hedelmiä syö aamupalaksi. On papaijaa, guavaa, avokadoa ja vaikka sun mitä. Runtti oli jo toisena päivänä peräkkäin lähtenyt jittigym salille treenaa thaiboxingia. Hyvin se poika jaksaa.

Me muut taas päätimme mennä pelaa kuntosalin vieressä olevaan huoneeseen pelaa pingistä, kun muut eivät suostuneet pelaa bierbongia. Psyykkäys alko heti..kaikki oli varmoja omista taidoistaan ja siitä että meikähän on kukkulan kuningas. Itsekin tiesin olevani jäätävässä kunnossa, sillä olinhan jopa muutaman kerran pelannut pingistä elämässäni. Lopputuloksen varmaan arvaatte..vein tietenkin koko potin..no en nyt sentään. Nyt täytyy sanoa, että Ile vei mua ja Samia. Mutta ainoastaan siksi, koska minä ja Sami oltiin ihan poikki vielä viimekertaisesta salista. Tuli iha hyvä hiki pelkästä pelaamisesta. Täällä tulee kyllä hikoiltua joka päivä.

Iltapäivällä lähdettiin katsomaan sit Wat Pohon maailman suurinta makaavaa kultaista buddhaa. Matkalla näimme myös punapaitaisten juhlia. Onneksi ne oli nyt tosi rauhanomaisia ja porukka oli vaan pitämässä hauskaa. Olihan se kyllä aivan hirveän iso..ittensä tunsi tosi pieneksi sen rinnalla. Onneksi sain siitä vielä kuvia, ennen kuin akku loppu kamerasta. Samalla näimme Wat Phossa yli 300 kultaista buddha patsasta melkein vierekkäin. Ja näimme myös buddhien oman rukoustilaisuuden. Hienoja kokemuksia.

Päätimme syyä tänään vähä muuta kuin sitä perinteistä thairuokaa..eiku pitsat naamaan. Isoimmalle miehellemme Juhikselle tuotiin kuitenkin tosi pieni lasagneannos, joka tais katkaista Juhiksen selkärangan totaallisesti, koska hän oli valmis lähtemään asunnolle jo kello 9 illalla. No onneksi House of Beers muutti Juhiksen taas normaaliksi.

Niin kuin täällä ei olis jo muutenkin tarpeeksi kostea, niin lauantaina ja sunnuntaina tuli komiasti tuota vettä..täällä kun sataa, niin se ei ole pientä tihkusadetta, vaan sitä tulee ihan kunnolla..nimimerkillä vaatteista, jotka oli parveekkeella, pystyi puristamaan pari litraa vettä pois.

Päätimme siis jatkaa matkaa istumaan iltaa paikkaan, joka on nimeltää House of Beers. "Pieni" taksimatka jälleen ruuhkassa taksikuskin kanssa, joka yritti saaha meidät jäämään lähemmäs, että hänen ei tarvitsisi lähteä viemään meitä kaukana olevaan paikkaan ja seisomaan ruuhkassa, kun olimme sovinneet kiinteästä taksihinnasta. Ovelia noi taksikuskit. Kyllä pelimies aina pelimiehen tuntee ja sanoimme, että ajaa meidät vaan sinne House of Beereen. House of Beers oli mukava ja hieno paikka, jossa pystyi tilaamaan erikoisoluita. Olihan se mukavaa vaan istua ulkona ja siemailla vähän erikoisoluita ja katsoa maailman menoa. Elämän pienistä hetkistä pitää osata nauttia. Paikka oli todella suosittu ja se täyttyikin illan aikana kokonaan. Siellä oli paljon paikallisia ihmisä ja paikkakin oli muutenkin hienolta näyttäneeltä alueelta, jossa näytti oikein mukavalta. Siitä sit euron juustot nassuun, jotka kyllä maksoivat enemmän kuin euron..no aina ei voi voittaa. Päätimme lähtä vielä käymään RCA-klubialueella, johon kuskimme vei meidät yhtä pimiää kujaa pitkin. Mietittiin, että onkohan kuski kartalla, mutta rallikuskimme ties tosi hyvän oikoreitin.

Sunnuntai olikin sit rokulipäivä. Kävimme syömässä tossa meiän kantapaikassa tosi hyvää ja halpaa ruokaa. Kokimme nimi on jotain Ya ya (lausun sen aina jaaa jaaa), siitä sit kauppaan, että leivän päälle voi laittaa muutakin kuin huulta. Kävimme myös päivällä salilla tekemässä tosi kevyen saliohjelman vai mitä Ile. Pelasimme vähä myös pingistä ja vihdoinkin Ilelle löyty voittaja, sillä Sami voitti Ilen. Voin kyllä ottaa voitosta aika paljon kunniaa itselle, sillä väsytin Ilkan meidän omassa pelissämme aikaisemmin Häviten Ilelle vain yhdellä pisteellä. Meikä alkaa vasta sit pelaamaan tosisssaan, kun pelissämme on panosta. Nyt oon vaan pelaillu ja antanut poikien voittaa mut. En nyt sentään joka lajissa viitsi näyttää ylivoimaisuuttani.

Loppuillasta tehtiin vähä kouluhommia ja otettiin vaan rennosti katsellen ulkona pauhaavaa sadetta.

Tässä aletaan pikku hiljaa oottamaan ens viikon  torstaina starttaavaa Singaporen reissua ja F1:tä. On tää elämä vaa ihanaa.

Punapaitojen juhlat

Maailman suurin istuva buddha

O se vaan iso Buddha

Turistit ja Buddha..erotatteko?

-Juqe

MBK Centteriä ja monenlaisia kuskeja!

Jou!

Lyyäänpä taas muutama päivä pakettiin.

Eilen torstaina päätettiin siis lähtä käymään MBK Centerissä, joka on varmaan suurin Bangkokin ostoskeskus, eikä sitä päivässä voinutkaan ymmärtää kuinka iso se on.

Pääsimmme jopa eilen ylös kello 10..pikku hiljaa alkaa edistymään tämä unirytmi. Siitä ylös, kahville ja eikun kirjaimellisesti baanalle.

Täällä ei voi todellakaan ikinä tietää minkälaisen taksikuskin saa. Eilen koimme jälleen kaksi uutta tapausta. Ensimmäinen kuskimme, joka vei meidät MBK Centeriin, oli melekonen formulakuski. Vaihteli kaistoja kuin hurjapää. Hauskaa tämän kuskin kanssa ainakin oli. Välillä ei ymmärretty sanakaan mitään hän selitti, mutta koko ajan ainakin tunnuttiin olevan samalla aaltopituudella. Runttikin yhessä vaiheessa tokaisi suomeksi, että hänellä ei ole luottoa tähän kuskiin, mihin kuski vaan nauro räkäsesti ja painoi lisää kaasua. Veipä hän meiät myös bensa-asemalle ja lähti ite johonkin huitsin nevadaan jättäen meiät tulikuumaan autoon ilman ilmastointia. Jälleen pääsimme kuitenkin ehjinnahoin MBKhon ja eikun tutkimaan paikkaa. MBKssa oli kuusi kerrosta ja kaikki ne sisälsi erilaisia asioita. Onneksi kerrokset oli jaoteltu melko hyvin, niin että elektroniikka oli yhessä kerroksessa, vaateliikkeet yhessä kerroksessa jne jne.. Vaatteita kyllä löytyi joka nurkan takaa ja taas päästiin tinkaamaan. Tartuihan sitä kaikille äijille jost jonkimmoista vaatetta. Yhessä liikkeessä, olikin jo jännät paikat, kun tinkasin paidasta, niin myyjä löi vaan käsiä nyrkkiin ja oli jo repimässä paitaa mun
päältä..no kaupat kuitenkin tuli ja äijä lähti tosi nopiasti livohkaan..liekkö ees ostanut oikeelta liikkeen myyjältä. Kaupat ainakin tuli. Päivä meni melko pitkälti MBKta kierrellessä ja välillä syötiin ja kahviteltiin. Eka vedettiin perus kevyet thaikkuruuat ja illalla kunnon länkkäriruuat Burger Kingissä. Ainoastaan meikä jaksoi syyä kaiken..Samilla ja varsinkin Ilellä teki tiukkaa, joka alko keulimaan jättiaterialla. On noi vatat varmaan tottunut jo kevyempään ruokaan niin ei noi rasvamätöt mee enää. Ja siitä eiku vaan sit lisää donitsille lihomaan. Samalla Runtti oli mennyt ostamaan thaiboxing tarvikkeita MBK vieressä olevista liikkeistä. Näkihän kaveri myös matkalla aidon oikeen thai-boxing matsin ja huhu kertoo, että Runtti olis heittänyt muutaman suomalaisen vinkin kavereille..mene ja tiedä. MBK:sta ostimme myös poppivehkeet, niin nyt täällä asunnossa soi suomalainen amispoppi Samin, Ilen ja Runtin pyynnöstä koko ajan ja naapurit on ihan ihmeissään. Ja tätä he haluavat kuunnella myös koko ajanhttp://www.youtube.com/watch?v=Bgsi__1PfVU
antakaa siis mun kaikki kestää..hei me ollaan nyt Bangkokissa..kuuntelisivat mieluummin tätä aasialaista musaa http://www.youtube.com/watch?v=9bZkp7q19f0, niin olis mun elämä ees vähän helpompaa..no can do!

Oli tullut aika lähtä asuntoa kohti. Koska olimme joutuneet niin monena päivänä ruuhkaan taksilla, niin päätimme nyt edetä jonkin matkaa skytrainilla ja siitä sit loput taksilla. Vähän aikaa taas pyörittyämme ympyrää (sitä nimittäin on tullut tehtyä jo muutaman kerran tällä reissulla), niin saimme liput ja siirryimme kahden pysähdyksen taktiikalla Chatuchakkiin. Siitä sit saimme kuskiksi äijän, joka ei puhunut sanakaan enkkua, vaan tais tehä jotain voodoo taikoja meistä. No onneksi tiesimme olevamme oikeessa suunnaassa, niin huidoimme käsiämme kuin tatkilaisten kursseilla konsanaan ja lopulta saimme osoitettua pääräänmäämme.

Loppuillasta sitä oltiinki jo niin poikki päivän kävelyistä, että otimme yhet bisset ja katottiin elokuvaa ja sit vaan zzzzzz...vaikka Sami oli kyllä vallannut koko parisängyn itelleen..oli poika ottanut multa tyynynki..o se äijä.

Perjantaina heräsimme tosi aikasin, eli jopa jo puol 10. Sillä välin Runtti olikin jo lähtenyt treenaamaan jotain turhanpäiväistä ilmapotkuja jittigym salille..pelais nyt mieluummin jotain pallopeliä tai lähtis salille, niin kuin oikeet äijät tekee. Me muut siis suuntasimme salille juomaan vettä peilin eteen ja siitä sit levyttämään aurinkoon ja pitämään miehikkäitä pinkkejä hiussuojia uidessa. Siitä sit kaikki 4 porukalla syömään tuohon yhteen tuttuun ulkoraflaan, jossa jo yks tuttu kokki otti meiät hyvin vastaan. Kun tulimme sisään hän tiesi jo melkei heti alkaa laittamaan oikeeta ruokaa meille. Saimme kaikki omat isot lautaselliset salaattia ja sit nuudelia/riisiä ja kanaa/possua eli peruslinjalla jatketaan. Täällä saahaan tosi isot annokset salaattia oikein hyvässä soijakastikkeessa. Oikein hyvä ilmapiiri täällä ruokalassa.

Siitä sit mä lähin ostaa porukalle patonkit kaupasta tyhjäksi. Olihan se näky, kun kaappasin kaupan melkein ainoat lämpimät leivät meille. Kyllähän se muutaman hymynkareen muissa herätti.

Oli tullut minun ja Ilen alkaa tehä kouluhommia lipastolle, joten päätimme lähtä 10.kerrokeen puolentoistatunnin öljyhierontaan (Ja Maken ei sit tartte kommentoida tähän mitää.) ;) Mähän taisin nukahtaakin yhessä vaiheessa hierontaa. Lopulta olimme valmiita tekemään kouluhommia..eli ei muuta kuin leffa pyörimään ja siitä sit nukkumaan..eli opiskelu sujuu oikein hyvin. Tänään kateltiin myös kunnon salamointia suurkaupungin yllä.

Ja tais toi Runtti saaha muutaman ylimmääräsen iskun tänään thaiboxing salilla päähän, kun on äijä niin kuin lentoon lähdössä ja nauraa kaikille jutuille. No onneksi minulla ja Samilla on mahat täynnä lihavartaista..Runttia taas vietiin kuin turistia konsanaan kun poika sai vai hodarin ilman pitään täytteitä. No onneksi kaveri nyt rauhoittu nukkumaan.

Ei muuta kuin katselemaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Oon kokenut täällä jo enemmän viikossa kuin koko vuoden aikana.

On täällä hyviä kaffeja

MBK Center

Sky Trainiä odotellessa

Juna meni jo

Kruuna on oikea puoli ja klaava vasen

Bangkok ei nuku koskaan

Iltaruoka

Ja eiku nukkunaan, kuunnellen Bangkokin yön sykettä. Toivottavasti Sami ei oo taas vallannut koko sängyä.

-Juqe 

Jäätävää hikoilua Bangkokin jalkapallokentällä.

Jälleen yksi yö takana Samin kanssa yhteisen peiton alla. O se kumma, kun noi siivoojat ei tajua, että halutaan omat peitot molemmille. Eikä niitä peittolakanoita tartte laittaa niin särmään, että Samin kanssa irrotellaan puolituntuntia niitä. Päätimme Samin kanssa piirtää tänään kuvan siivoojille, että miten laittaa peitot meille..lopputulos, oli että jälleen peitot oli tiukasti särmässä. No onneksi saatiin omat peitot molemmille. Armeija ainesta näissä siivoojissa.

Samin ja minun terveiset siivoojille.

Ei me päästä ikinä ylös aikaisin täällä. Tänäänki nukuttiin puol 1. Mitenhän sitä o päässy kesällä jo 5 aamulla ylös. No siitä sit kaffet silmiin ja jugurtin olan yli ja päätettiin ottaa matka kohti tuosta parveekkeelta näkyvää futiskenttää. Hikoilimme jo ulkona, kun kävelimme kohti kenttiä. Kentille päästyämme tutuistumme 2 nuoreen kentän pitäjään, jotka myöhemmin liittyivät peliin mukaan. Vähän aikaa neppailimme jalkapallon kanssa hienoja kikkoja ja sit aloimme pelaamaan 2 vs. 2 peliä. Paidattomat eli minä ja Runtti (koska meillä on jäätävät sixpackit) ja paidalliset eli Sami ja Ile. Runtti oli hyvä pelikaveri, koska hänen painavien kutien tielle ei halunut kukaan mennä. Ei meidän tarttenut pelata, kuin jotain 15 minuuttia, kun totesimme, että ikinä ei ole tullut hikoiltua näin paljon. Hikoilun määrä oli jotain ihan käsittämätöntä. Litroja vettä meni alas nopeasti. Lämpötila oli taas vähä yli plus 30. Lopulta minä ja Runtti voitettiin jotaki 11-0. Tämän jälkeen tulivat siis kaksi kentänpitää pelaamaan meiän kanssa. Kummatikin molemmille puolille. Kaikkien meidän muiden paitsi Runtin piti pitää taukoja joka viides minuutti, kun mehut ja rasvat oli vedetty ihan loppuun..Ileä oltiin jo puoleksi kuljettamassa kohti sairaalaa, kun otti pumpusta (lue: huono tekosyy tappiolle), sillä me voitettiin jotakin 10-0. Runtille pelaaminen oli kuulemma kuin kohtuullinen treeni, kun me muut makasimme ihan hapoilla ja soijasta märkinä kentällä. Mistä toi äijä oikein tulee. Siitä sit syömään taas perusruokaa eli riisiä ja kanaa. Vaikka meikä sai tänään yllätykseksi riisiä ja paistetun kananmunan, vaikka olin tilannut riisiä ja lihaa..no ikinä ei voi tietää varmasti mitä saa. Kyllä näitten ruoka on sit hyvää..oi sitä makua ja tulisuutta. Ei tuu ikävä lipaston ruokia.



Loppuillasta teimme kouluhommia ja illan päätteeksi kävimme syömässä taas perinteiset ruuat ja samalla käytiin kaupassa. Isolla äijäporukalla voi mennä näköjään jopa 2 tuntia syömässä ja kaupassa, vaikka emme lähteneet kauaksi asunnolta. Kun Runtti oli vetänyt eka perus riisi ja kanamätöt katuravintolassa naamaan, niin iso mieshän halusi vielä lisäksi kasviksia, kun ei täällä meinata laittaa ruokaan noita kasviksia, vaikka niitä sais tuoreeltaan. Oli mukava kattoa, kun masterchef Runtti opasti kokkia, että mitä kasviksia hän haluaa ja saihan kunnon kasvisaterian päälle, kunnon thaimaalaisella kastikeseoksella.

Huomenna yritämme jälleen herätä aikaisin eli noin puol 9 (lopulta siis nukumme puoleenpäivään) ja lähdemme käymään todella isosssa ostoskeskuksessa MBK:ssa. Ainakin minä tartten 10 paria uusia shortseja, kun ensimmäiset thaimaalaiset shortsit ratkesivat rikki, kun nousin taksiin. See ya.

Alla vähän taas lisää kuvia reissustamme.

Golden Mountainilla

Bangkokin kujia

Up and up we go..paikassa Golden Mountain

Fengshui

Molempien päät kumisee tyhjyyttä

Näkymiä Golden Mountainilta

Päät pilvissä.

-Juqe

Tuk-tukeilla kultaiselle vuorelle

Tuk-tukeilla kultaiselle vuorelle

No heipä hei. Avaan itsekin nyt vihdoin sanaisen arkkuni tästä meidän opintomatkasta. Tänään tiistaina 11.9 päätimme alkaa vihdoin ottamaan jonkin asteista rotia uuteen elämäämme ja heräsimme jo 8:30. Tänään antoisan päivämme ohjelmassa olisi vierailu Bangkokin vanhimmassa buddhalaisessa temppelissä, Wat Pho:ssa, jossa kuuluisin nähtävyys on jättimäinen lepäävä kullattu buddha-patsas. Sitä ennen päivä oli kuitenkin saatava käyntiin ja suuntasimme ensin aamupalalle Vibhavadin sairaalaan. Sami, Ilkka ja Jussi päättivät tällä kertaa valita sairaalan ruokalan sijasta ruokapaikaksi viereisen kahvilan. Ilmeisesti pojilla oli viime kertainen käteiskorttihässäkkä ja armoton säätäminen vahvassa muistissa, joten he päättivät ottaa kotimaisittain aamiaiseksi kahvia ja sämpylää. Itse valitsin toisin ja toivoin saavani hieman täyttävämpää sapuskaa. Itse palvelu sujui tällä kertaa huomattavasti viimekertaista nopeammin ja jo n. 5 minuutin odotuksen jälkeen pöytääni jo kiidätettiin aamiaista. Tälläkään kertaa en kuitenkaan saanut mahaani täyteen vaan lautasellani komeilivat vaivaiset 2 puoleksi keitettyä munaa, 2 nakkia, kinkkusiivu ja hieman salaattia ja tomaattia. 

Aamiaisten jälkeen jatkoimme ensimmäistä kertaa koko porukalla hotellissa 9. kerroksessa sijaitsevaan fitness centeriin, jossa oli luvassa pikainen salitreeni ja päälle pulahdus ulkotasanteen uima-altaassa. Salilla emme kauan vanhenneet vaan jatkoimme pian uima-altaalle. Uima-altaalla ei ollut muita ja saimme vapaasti aiheuttaa pahennusta tekemällä kaikkia niitä temppuja, jotka olivat kesätyövelvollisuuksien vuoksi jääneet liian usein kotimaan rannoilla kokeilematta. Ilkan kanssa kokeilimme mm. pommihyppyjä ym. joka pojan vesileikit. Aurinko paistoi myös täydeltä terältä, joten uinnin päälle otimme myös pikaiset auringot Bangkokin polttavassa paahteessa. Kovin kauan emme kuitenkaan uskaltaneet Suomen pieleen menneen kesän jäljiltä lähes neitseellisät ihoamme grillata, vaan suuntasimme takaisin asuntoomme valmistelemaan kaupungille lähtöä.

Lähdimme jälleen taksilla matkaan määrän päänämme Bangkokin keskustassa, lähellä joen rantaa sijaitseva Wat Phon:n temppelialue. Taksista poistuessamme oli helppo todeta, että olimme Bangkokin yhdellä suosituimmalla turistialueella. Heti oli kaiken mailman kauppiasta repimässä hihaa ja myymässä mitä lie silkkiä ym. härpäkettä.

Söimme pikaisesti ja jatkoimme matkaamme kohti temppeliä. Kuulimme kuitenkin paikallisilta, että temppeliin ei ollut kohteliasta mennä shortsit jalassa. Suunnitelmiin tuli siis muutos. Päätimme seuraavaksi suunnata kohti seuraavaa varsin mykistävää buddhalaista nähtävyyttä, kultaista vuorta (Golden Mount). Mietimme siinä hetken kulkuvälineitä päätimme sitten käyttää tuk-tukia, paikallista lavallista mopoautotaksia. Matkustaminen oli hurjaa Bangkokin sekavassa liikenteessä. Lisäksi pahimmista ruuhkapaikoista pääsi ohitse sivukujia pitkin. Pääsimme lopulta hengissä perille ja suuntasimme kultaisen vuoren huipulle.

Vierailun jälkeen suuntasimme paikallisen pikaruokalan jälkeen taksilla takaisin asunnollemme. Toivottamassa ruuhkassa matka kesti vaivaiset 1,5 tuntia.

-juhis

Hierontaa ja Thai-boxingia!

Meikä rummutti eilen illalla, että herään tänään kello 8 ja lähen siitä salille ja uimaan, jotta saan päivän hyvin käyntiin, eihän meistä kukaan päässyt ennen 11 ylös. On varmaan kaikilla vielä tota jet lagia. Siitä sit syömään nämä meidän melkein perinteiset "aamupalat" eli jotka sisältää melkein aina jotain nuudelia tai riisiä ja kanaa tai possua. Täällä noissa pikku kojouissa ne kyllä laittaa melko vähän tota lihaa..ei meinaa saaha sitä tarpeeksi.

Siitä sit lähdimme tuossa asuntolan alapuolella olevaan thai massageen. Kaikille oli melko uusi kokemus. Oli aluksi melkoista ydinfysiikkaa saaha ees ne hierontavaatteet päälle ja solmittua. Oltiin kaikki aivan hirveen jäykkiä, mutta oi että hieronta tuntui hyvältä. Hierottiin päästä varpaisiin. Samille vielä varmasti melkoinen kokemus, kun elämän ensimmäinen hieronta..hyvin äijä selvis. Oli sitä porukka, vähän pökerryksissä hieronna jälkeen, kun oltiin saatu vähän paikkoja auki. Meinattiin kaikki nukahtaa tunnin hieronnan aikana, kun hieronta rentoutti niin palijo ja veden solina kuului vaan taustalta.

Siitä sit Sami jäi opiskelemaan ja me muut podimme sen takia huonoa omaatuntoa, koska emme olleet niin ahkeria. Lähdimme etsimään siis Runtille salia, jotta hän pääsee harrastamaan vähä kunnon urheilua. Löysimmekin Jittigymin ja Sasiprapan. Niissä pääs tutustumaan thaimaalaiseen kansallisurheilulajiin eli Thai-boxingiin.Ton urheilulajin harrastajat on täällä todella kovassa arvossa. Hiki lensi mun ja Ilen naamalle, kun näki raavaita miehiä ja naisia harrastamassa thai-boxingia. Istuttiin Ilen kanssa haistamaan kunnon hien hajua, kun Runtti keskusteli salin pitäjien kanssa, että miten vois liittyä messiin. Runtti alkaa varmaan tästä lähtien sit käymään tossa Jittigymillä, kun saahaan toi kyytipuoli kuntoon. Täällä nimittäin kesti semmoisessa 10 kilometrin matkassa yli puolituntia, jos sattuu pahoihin ruuhkiin. Taiettiin ottaa pikku torkutkin yhellä taksimatkalla.

Illalla kaikkien vatsat huusi jo kunnon liha ja rasvamättöä, joten päätimme mennä tossa asuntolan vieressä olevaan Pola Pola-ravintolaan syömään, joka on jo vähän hienompi rafla..ruoka maksaa jopa 5 euroa. Siellä on kyllä nätin näköstä ja livemusiikki on rauhallista. Tullaan varmaan käymään vielä useammin siellä, sillä tämä oli jo toinen kerta. Tämä perus thairuoka on niin kevyttä ja annokset on pienempiä mihin Suomessa on tottunut, niin on päätimme syyä vähän raskaammin. Ja kun ei täällä meinaa tuota leipää saaha, niin otimme leivät päälle. Nyt sitä ymmärtää, miksi jotku suomalaiset ottaa ruisleipää ulkomaille. Mutta kyllähän sitä pärjää. Kaikille vaan tulee välillä mieleen, että kun sais kunnon jättipihvin ja vaikka ees kebabbia.

Mutta nyt vois lähtä nukkumaan ja yrittää huomenna uudelleen aikaista herätystä. Siitä vois sitten selvittää kuuluuko meille tähän asuntolaan aamupalaa, josta vois mennä salille ja sit uima-altaalle, jotta päivä saataisiin hyvin käyntiin. Vielä, kun saatais protskua jostain, että olis jotain hyötyä käyä salilla. Vaikka kyllähän tälläinen kukkakeppikin pärjäis ilman. Ei osaa tota thaimaan kieltä, niin ei tiiä mitä noitten thaimaalaisten ravintolisät sisältää. Niillä varmaan pähkinät pienenee ja lihakset kasvaa ilman salilla käyntiäkin, joten jätetään välistä.

Huomenna olis myös tarkotus mennä War Pho:n. Wat Pho on Bangkokin temppeleistä vanhin ja suurin. Sen historia alkaa jo 1500-luvulta, mutta nykyinen temppelirakennus valmistui 1781. Sen sisällä on Thaimaan suurin makaava Buddha, 46 m pitkä ja 15 m korkea, joka kuvaa Buddhaa vaipumassa nirvanaan. Lisäksi temppelialueella lepää kuningas Rama I:n maalliset jäännökset ja alueella on yhteensä yli tuhat Buddha-patsasta. Wat Phon alueella, sen temppelihallissa on maan laajin, 394 Buddhapatsasta käsittävä kokoelma.

Ei muuta kuin Savastdee. Lähen tästä kiusaamaan Samia, että se ei sais nukkua.

-Juissi

Otetaan rennosti.

Dragon-hedelmää aamupalaksi

Asuntomme aula

Norsutalo

Thai-boxing

Täällä mä treenaan

Onneksi Runtti on meiän puolella

Sattuu ja tapahtuu!

Nyt vois jatkaa tätä kirjoittamista. On mennyt nämä muutamat päivät niin nopiaa, että huh huh..ei oo enää iltasin jaksanut kirjoitella. Heräsimme torstaina melko myöhään, kun kaikkia painoi melkoisesti matkaväsymys. Siitä sit lähdimme "aamupalalle" tuohon asuntolan vieressä olevaan paikkaan. Eihän ne enkkua puhunut, kuten ei kovin kukaan täällä. Ei muuta kuin elekieli käyttöön ja saatiinhan sitä ruokaa tilattua. Varmaan aika paljon tällä reissulla tulee tuota kanaa ja riisiä syötyä, mutta mikäs siinä, kun se on noin hyvää ja niihin on hyvät mausteet ja chilit. Ja 1 euron hintaan saa syyä, niin onhan sitä suomipoika ihmeissään. Siitä sitten otimme suunnan kohti Kasetsart Universityä, joka on tossa ihan muutaman sadan metrin päässä tien toisella puolella. Liikenne on niin hurjaa, niin tie pitää ylittää ylikulkusiltaa pitkin.  Lämmintä oli ja soijaa puski päälle kun pääsimme tutustumaan valoisaan aikaan tähän asuntolan vieressä olevaan alueeseen. Täällä Bangkokissa on melkein aina pilvistä, mutta eipä toi lämpötila alle plus 30 monesti laske. Onneksi on asunnossa ilmastointi. Muutenkin on huomannu, että on aivan mahtavaa päästä aina ilmastoituun tilaan. Saavuttuamme yliopiston alueelle, niin aloimme etsimään Industrial Engineering and Managementin osastoa. Huomasimme pian, että yliopiston alue oli tosi iso. Ei varmaan koskaan pystytä käsittämään sen suuruutta. Pörräilimme ymmyrkäisinä ja katselimme paikkoja. Runtin Samgsungin puhelinta käytimme apuna löytääksemme oikean paikan. Noi puhelimien kartat on tosiaan tullut tarpeeseen. Vähän aikaa pörräiltyämme ja todetessamme, että hukassa ollaan päätimme pitää kahvitauon ja kun kerran oli niin herkullisia piirakoita niin otimme pari. Näille hinnoille ei voi kun nauraa..jotain ihan ihmeellistä. Minä tietenkin pidin silmällä omaa piirakkaa, koska ei tosta Ilestä koskaan tiiä, milloin se sormensa siihen iskee. Siinä vähän aikaan istuttuamme, huomasimme, että muutama opiskelija puhuu enkkua ja he opastivat, miten pääsemme omalle osastollemme. Matka kuulosti tosi pitkältä ja he ihmettelivät, että meinaammeko todella kävellä sinne. Loppujen lopuksi olimme siellä kävellen 10 minuutissa. Näköjään meiän Eurooppolaisten askeleet ovat pidempiä. Varsinki toi Runtti huitelee tuolla pilivissä ja saa tytöiltä mukavia katseita ja naurun tirskahuksia. Ja siitähän se Runtti tykkää..meikä on niin kateellinen. Lopulta löydettyämme oman osaston, niin kävi selväksi, että meidän osaston johtaja Kongkiti Phusavat oli lähtenyt jo pois ja just ja just saimme selvää, että hän tapaa meidät huomenna ennen kello 2 lipastolla. Ollaan varmaan melkein ainoaat vaihtarit täällä yliopistolla. Muutama Tamperelainen on myös eksynyt tähän pikku kaupungiin.Siitä sit huomasimme, että ulkona oli menossa varmaan eri osastojen väliset jalkapallo ja koripallokisat. Kyllä nämä paikalliset osaa ainakin kannustaa. Melu oli melkoinen. Päätimme liittyä seuraan katsomoon kannustamaan. Jalkapallokenttä oli täynnä vettä, kun täällä on vasta sadekausi lopuillaan ja tällöinkin satoi. Vettä tuli ja hikeä puski samaan aikaan. Melekonen yhdistelmä. Mutta kyllä pallo liikkui ja maalikin tuli ihan loppuhetkillä. Katsoimme vielä vähän koripalloa. Siinä ei joukkueet olleet kovin kummoisia, ja rintarottinkilla totta kai sanoimme toisillemme, että kyllä me noi voitettais. Ollaan tosiaan melkein päätä pidempiä kuin paikalliset. Samalla sain tietää, että mikä on paikallinen hymy, kun me ollaan yritetty hymyillä täällä mahollisemman paljon. Niin  kuulemma selviää tilanteesta kuin tilaanteesta. Hymyilin yhelle äijälle, niin kaveriha veti semmoisen hymyn näköviin, että koko hammaskalusto näkyi. Oli siinä naurussa pitelemistä. Päätimme sit lähteä kauppaan. Tässä on melko iso Top Market asuntolan vieressä jossa on muutama putiikki ja kunnon ruokakauppa. Meillä menikin jonkin aikaa ruokakaupassa, kun ihmettelimme tuotteita. Minäkin erehdyin ottamaan jugurtin jossa on papuja ja maissia. Voitte kuvitella makua. Ja saas nähä miltä toi lohikäärme hedu maistuu. Pitää kyllä maistella mahollisemman paljon näitä eksoottisia hedelmiä täällä. Pitihän sitä myös ottaa muutama thaimaalainen olut mukaan. Ja siitä sit syömään nuudeleita ja jälleen eurolla lähti. Asunnolle päästyämme Juhis lähti treenaamaan tuohon salille, joka on muuten tosi hyvä ja minä, Ile ja Sami alettiin myös treenaa, siis otimme Singhan ja istuimme ilmastoituun tilaan sohville. Olimme viimein saaneet meille tarkoitetun asunnon, mutta minä ja Sami nukumme vielä samassa sängyssä, mutta eri peitoilla, kun ei toi Sami suostu jakamaan peittoa..o se kumma. Sami oli tönäsemässä mua tuossa yks yö jo sängystä alas, kun kuulemma kuorsasin vähän kuin nukuin kuin päälikkö siinä..ei pidä paikkansa minähän en kuorsaa. Meille luvattiin kyllä 4 erillistä sängyä, mutta näköjään se ei ole väliä. Henkilökunta on tosi hyvää. Joka päivä tulee vähintään 4 siivojaa siivoamaan tätä huoneistoa. O se elämä helppoa. Vuoteita ei tartte tehä pariin kuukauteen. Ja toi yks vartija on tosi mukava heppu..heitetään sen kans läppää. Harvoin sitä meitäkin sanotaan sir:ksi. Saatiin meille luvattu nettikin ja se on ihan hyvä..päätettiin laittaa lanit pystyyn. Sit alko mennä mun hommat pieleen. Kaikkien muitten koneet sai yhteyden nettiin, mut mulla oli Vista, niin eihän se toiminut. Onneksi Sami ja Ile auttoivat, kun Wowilta kerkesivät..meikä oli jo niin kyllästynyt tähän vistaan ja olin valmis menemään heittämään sen täältä 23 kerroksen parveekkeelta ulos. Ei varmaan olis kyllä mennyt rikki, kun onhan kyseessä vista. Saatiin lopulta mun netti toimimaan. Thanks guys.

Perjantaina nukuttiin taas vähän pidempään, vaikka tarkoitus oli herätä vähä aikaisemmin. No can do. Siitä siis lähdettiin taas aamupalalle vaikka kello oli jo 11. Asunnon hintaan kuuluvan aamupalan piti olla tuossa vieressä olevassa sairaalassa. Mutta eihän sekään tietenkään kuulunut hintaan. Sairaala oli todella hieno paikka ja siellä asiat näytti hoituvan tosi hyvin. Hirvee vilinä siellä kyllä oli. Yhessä lapussa luki, että jos sinua ei palvella 15 minuutissa, niin tee valitus. Ei tuu ikävä Oyksin päivystystä. Aamupala-aika oli jo mennyt ja söimme sit pastaa kanan kanssa. O se huvittavan näköstä, kun 4 isoa ihmistä seisoo keskellä ruokalaa ihan ymmyrkäisenä, että pistähän sitä ruokaa saa, kun joka paikassa tehään eri ruokia, eikä kukaan oikestaan ouhu enkkua. Kaikki kuitenkin aina hoituu. Sit lähdimme tapaamaan rehtoria. Nyt osasimme jo suoraan paikalle. Rehtori ei kuitenkaan ollut vielä paikalla, vaan tuli 2 paikalle. Meistä pidettiin kuitenkin aina huolta ja saimme istua ilmastoiduissa tiloissa ja vettä tuotiin. Naurun tirskahduksia tuli kyllä joka puolelta. Kyllä me hujopit näytetään melko turisteilta..ei voi muuta sanoa. Lipastolla tuli myös juotua hyvät kahvit ja smoothiet..mikäs siinä oli ollessa, kun aurinko paisto ja me vitivalkoiset äijät saatiin vähä väriä pintaan. Lopulta tapasimme rehtorin. Oli tosi mukava ja rento äijä. Saatiin opiskeluasiat ja paperiasiat selville. Alamme tässä alussa tekemään caseä Finnprosta täällä Thaimaassa ja saamme haastatellakin ihmisiä. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Finnpro on yritys, joka auttaa suomalaisia yrityksiä maailmalla. Rehtori ymmärsi myös tosi hyvin, että jos haluamme matkustella, niin voimme myös tehdä etätehtäviä. Hieno homma. Sitten lokakuussa alkaa Project Management ja mahollisesti vielä yks Supply change- kurssi..katellaan. Täällä on periodi just lopussa ja näillä on pieni opiskelutauko ennen seuraavaa periodia. Käyään siinä välissä kattomassa vähän fomuloita Singaporessa ja pelaamassa kaikki rahat yhdessä maailman suurimmassa Casinossa. Sit saa äidit olla lähettämässä rahaa, että pääsevät pojat kotia. Teemme myös muutaman kurssin täältä Suomeen. Pojat on käyneet vessassa muutaman kerran ameboja heittämässä ja naureskelivat mulle, kun mun ei oo vielä täytynyt käyä. Sit kun tuli mun vuoro, niin tukkoonhan meikä ton pöntön sai..eihän siinä voinu kun nauraa ja sit Ile tuli siihen Sherlockina sanomaan, että vedä vielä. Vedenpaisumus oli jo lähellä, mutta vetihän se lopulta. Olis siinä ollut mulla selittelemistä asunnon henkilökunnalle..huh huh. No nyt tiietään, että kaikkien vatat toimii. Uskallettiin tänä päivänä muuten ylittää hirveä tiekin, jossa autoja tuli joka puolelta. Onneksi on hengivakuutukset kohillaa.

Asuntolan läheltä.

Paikallinen liikenne.

Yliopiston aluetta.

Yliopiston aluetta.

Mitähän sitä ottas?

Omnomonomom!

Meiän paikka.

Pelit käynnissä.

Kannustus on kovaa.

Alle euron mätöt.

Paikallisilla markkinoilla.

Chatuchak-markkinat

Tälläisia ruokapaikkoja täällä o palijo.

Ile tinkaamassa.

Siis sitte tapahtu sitä ja se meni sinne ja...

Onneksi ei näytetä turisteilta.

Siis mihin meidän pitää mennä.

Chatuchak-park

Chatuchak-park

Chatuchak-park

Chatuchak-park

Näkymä asunnoltamme

Paikallisia opiskelijoita

Lauantaina päätimme olla vapaasti turisteja ja lähtä paikallisille isoille markkinoille. Chatuchak-markkinat on joka viikonloppu ja ne on tosi isot markkinat, jossa on paljon eri kojuja. Kun meni sisälle kojuviidakkoon, niin eihän sieltä meinannut poiskaan päästä, eikä tiennyt missä sitä nyt on. Siellä näkyi jo paljon muitakin länsimaalaisia. Oli mukava katella meininkiä ja opetella tinkaamaan, silä sehän kuuluu täällä tapaankin tämmöisillä markkinoilla. Puolet vaan hinnasta pois. Joskus oltiin niinkin kovia tinkaamaan, että ei saatu tavaroita. Matkaan tarttuo kaikille vähän eri tavataa. Tuli t-paitoja, boxereita, kengiä, arskoja ja sun muuta. Paitojakin sai alle ekellä. Nyt on sitte iha aiot Calvin Kleinin bokserit..siis ihan varmasti o. Nyt meillä on sitte melko timmit shortsit, kun aliarvioimme vähän koot. Ilen piti saaha vielä tosi timmi t-paita, että hänen dodattu vartalonsa pääsisi oikeuksiinsa. Lauantaina aurinko paistoi melkein kirkkaalta taivaalta, eikä ilmakaan ollut niin saasteinen. Täällähä paikallisista jopa 50 % kärsii jonkinasteisista keuhkosairauksista. Kävimme myös markkinapaikan vieressä olevassa isossa puistossa, jonka nimi oli Chatuchak-park. Tosi iso ja hieno puisto keskellä Bangkokia. Siistikin oli. Siellä pystyy vaan istuu ja olemaan vaikka piknikillä. Tais alligaattorikin uiskennella lammessa. Siellä muutamat opiskelijat tekivät tutkimusta turisteista ja vastasimme kysymyksiin ja istuimme vähän aikaa niitten seurassa. Runtti ja minä oltais haluttu istua pidempäänkin, mutta oli hyvä lähteä siitä sit katsomaan puistoa ja nälkäkin oli kova. Kävelimme puiston läpi ja menimme sen päässä olevaan isoon tavarataloon syömään. Otimme sieltä sit mukaan myös paikallista viskiä eli Hong Kongkia, joka ei ollut ees mitään hirveää litkua vaan ihan hyvän makuista settiä ja kokista lantrinkiksi aloittelemaan iltaa. Päätimme sit ottaa taksin asunnolle. Ja tämän jälkeen alkoi sitten tapahtua. Taksikuskimme ajoi kolarin. Hän oli vaihtamassa kaistaa ja veti keulan suoraan keskelle toista autoa. Me ihmettelimme, että miten se ei sitä huomannut, kun auto oli ihan siinä vieressä. Just ennen törmäystä me muut huomasimme, että kohta rysähtää. Eikä takapenkillä oo ees turvavöitä. Onneksi selvisimme säikähyksellä, eikä kenellekkään käynyt mitenkään. Vaihtiakaan ei ollut enää paljon. Olihan se osoitus Bangkokin liikenteestä. Siinä sitten molempien autojen kuskit alkoivat selvittämään tilannetta keskellä hirmuista liikennettä hätävilkut vaan päällä. Kyllä siinä suomipoikia vähän jännitti. Siinä joku olis vaan voinu ajaa suoraan perään. Ei täällä poliisia tarvittu, kun miehet selvittivät tilanteen ja ottivat tarvittavat kuvat. Ei nää thaimaalaiset varmaan suutu mistään, kun ihan rauhassa ratkoivat tilannetta keskellä liikennemelskaa. Matka jatkui tästä sit lopulta ihan turvallisesti asunnolle asti. Mut kyllä sitä jännitti joka kerta kun kuski pisti vilkun päälle ja vaihtoi kaistaa. Olihan se etukeula ottanut vähä hittiä, kun nousimme autosta ulos. Illalla kävimme ekaa kertaa asunnon uima-altaalla ja hetihän se meni uintikilpailuksi. Meikä vei kaikkia kuin Mikael Phelps konsanaan. Ei tainnu altaaseen jäähä paljon vettä, kun pärskittiin melekosesti. Loppuillasta pelastimme maailmaa Hong Kongin ja Changin voimalla ja sit lähdimme Khaosan Roadille Bangkokin yöelämään..

-Juqe