Sattuu ja tapahtuu!

Nyt vois jatkaa tätä kirjoittamista. On mennyt nämä muutamat päivät niin nopiaa, että huh huh..ei oo enää iltasin jaksanut kirjoitella. Heräsimme torstaina melko myöhään, kun kaikkia painoi melkoisesti matkaväsymys. Siitä sit lähdimme "aamupalalle" tuohon asuntolan vieressä olevaan paikkaan. Eihän ne enkkua puhunut, kuten ei kovin kukaan täällä. Ei muuta kuin elekieli käyttöön ja saatiinhan sitä ruokaa tilattua. Varmaan aika paljon tällä reissulla tulee tuota kanaa ja riisiä syötyä, mutta mikäs siinä, kun se on noin hyvää ja niihin on hyvät mausteet ja chilit. Ja 1 euron hintaan saa syyä, niin onhan sitä suomipoika ihmeissään. Siitä sitten otimme suunnan kohti Kasetsart Universityä, joka on tossa ihan muutaman sadan metrin päässä tien toisella puolella. Liikenne on niin hurjaa, niin tie pitää ylittää ylikulkusiltaa pitkin.  Lämmintä oli ja soijaa puski päälle kun pääsimme tutustumaan valoisaan aikaan tähän asuntolan vieressä olevaan alueeseen. Täällä Bangkokissa on melkein aina pilvistä, mutta eipä toi lämpötila alle plus 30 monesti laske. Onneksi on asunnossa ilmastointi. Muutenkin on huomannu, että on aivan mahtavaa päästä aina ilmastoituun tilaan. Saavuttuamme yliopiston alueelle, niin aloimme etsimään Industrial Engineering and Managementin osastoa. Huomasimme pian, että yliopiston alue oli tosi iso. Ei varmaan koskaan pystytä käsittämään sen suuruutta. Pörräilimme ymmyrkäisinä ja katselimme paikkoja. Runtin Samgsungin puhelinta käytimme apuna löytääksemme oikean paikan. Noi puhelimien kartat on tosiaan tullut tarpeeseen. Vähän aikaa pörräiltyämme ja todetessamme, että hukassa ollaan päätimme pitää kahvitauon ja kun kerran oli niin herkullisia piirakoita niin otimme pari. Näille hinnoille ei voi kun nauraa..jotain ihan ihmeellistä. Minä tietenkin pidin silmällä omaa piirakkaa, koska ei tosta Ilestä koskaan tiiä, milloin se sormensa siihen iskee. Siinä vähän aikaan istuttuamme, huomasimme, että muutama opiskelija puhuu enkkua ja he opastivat, miten pääsemme omalle osastollemme. Matka kuulosti tosi pitkältä ja he ihmettelivät, että meinaammeko todella kävellä sinne. Loppujen lopuksi olimme siellä kävellen 10 minuutissa. Näköjään meiän Eurooppolaisten askeleet ovat pidempiä. Varsinki toi Runtti huitelee tuolla pilivissä ja saa tytöiltä mukavia katseita ja naurun tirskahuksia. Ja siitähän se Runtti tykkää..meikä on niin kateellinen. Lopulta löydettyämme oman osaston, niin kävi selväksi, että meidän osaston johtaja Kongkiti Phusavat oli lähtenyt jo pois ja just ja just saimme selvää, että hän tapaa meidät huomenna ennen kello 2 lipastolla. Ollaan varmaan melkein ainoaat vaihtarit täällä yliopistolla. Muutama Tamperelainen on myös eksynyt tähän pikku kaupungiin.Siitä sit huomasimme, että ulkona oli menossa varmaan eri osastojen väliset jalkapallo ja koripallokisat. Kyllä nämä paikalliset osaa ainakin kannustaa. Melu oli melkoinen. Päätimme liittyä seuraan katsomoon kannustamaan. Jalkapallokenttä oli täynnä vettä, kun täällä on vasta sadekausi lopuillaan ja tällöinkin satoi. Vettä tuli ja hikeä puski samaan aikaan. Melekonen yhdistelmä. Mutta kyllä pallo liikkui ja maalikin tuli ihan loppuhetkillä. Katsoimme vielä vähän koripalloa. Siinä ei joukkueet olleet kovin kummoisia, ja rintarottinkilla totta kai sanoimme toisillemme, että kyllä me noi voitettais. Ollaan tosiaan melkein päätä pidempiä kuin paikalliset. Samalla sain tietää, että mikä on paikallinen hymy, kun me ollaan yritetty hymyillä täällä mahollisemman paljon. Niin  kuulemma selviää tilanteesta kuin tilaanteesta. Hymyilin yhelle äijälle, niin kaveriha veti semmoisen hymyn näköviin, että koko hammaskalusto näkyi. Oli siinä naurussa pitelemistä. Päätimme sit lähteä kauppaan. Tässä on melko iso Top Market asuntolan vieressä jossa on muutama putiikki ja kunnon ruokakauppa. Meillä menikin jonkin aikaa ruokakaupassa, kun ihmettelimme tuotteita. Minäkin erehdyin ottamaan jugurtin jossa on papuja ja maissia. Voitte kuvitella makua. Ja saas nähä miltä toi lohikäärme hedu maistuu. Pitää kyllä maistella mahollisemman paljon näitä eksoottisia hedelmiä täällä. Pitihän sitä myös ottaa muutama thaimaalainen olut mukaan. Ja siitä sit syömään nuudeleita ja jälleen eurolla lähti. Asunnolle päästyämme Juhis lähti treenaamaan tuohon salille, joka on muuten tosi hyvä ja minä, Ile ja Sami alettiin myös treenaa, siis otimme Singhan ja istuimme ilmastoituun tilaan sohville. Olimme viimein saaneet meille tarkoitetun asunnon, mutta minä ja Sami nukumme vielä samassa sängyssä, mutta eri peitoilla, kun ei toi Sami suostu jakamaan peittoa..o se kumma. Sami oli tönäsemässä mua tuossa yks yö jo sängystä alas, kun kuulemma kuorsasin vähän kuin nukuin kuin päälikkö siinä..ei pidä paikkansa minähän en kuorsaa. Meille luvattiin kyllä 4 erillistä sängyä, mutta näköjään se ei ole väliä. Henkilökunta on tosi hyvää. Joka päivä tulee vähintään 4 siivojaa siivoamaan tätä huoneistoa. O se elämä helppoa. Vuoteita ei tartte tehä pariin kuukauteen. Ja toi yks vartija on tosi mukava heppu..heitetään sen kans läppää. Harvoin sitä meitäkin sanotaan sir:ksi. Saatiin meille luvattu nettikin ja se on ihan hyvä..päätettiin laittaa lanit pystyyn. Sit alko mennä mun hommat pieleen. Kaikkien muitten koneet sai yhteyden nettiin, mut mulla oli Vista, niin eihän se toiminut. Onneksi Sami ja Ile auttoivat, kun Wowilta kerkesivät..meikä oli jo niin kyllästynyt tähän vistaan ja olin valmis menemään heittämään sen täältä 23 kerroksen parveekkeelta ulos. Ei varmaan olis kyllä mennyt rikki, kun onhan kyseessä vista. Saatiin lopulta mun netti toimimaan. Thanks guys.

Perjantaina nukuttiin taas vähän pidempään, vaikka tarkoitus oli herätä vähä aikaisemmin. No can do. Siitä siis lähdettiin taas aamupalalle vaikka kello oli jo 11. Asunnon hintaan kuuluvan aamupalan piti olla tuossa vieressä olevassa sairaalassa. Mutta eihän sekään tietenkään kuulunut hintaan. Sairaala oli todella hieno paikka ja siellä asiat näytti hoituvan tosi hyvin. Hirvee vilinä siellä kyllä oli. Yhessä lapussa luki, että jos sinua ei palvella 15 minuutissa, niin tee valitus. Ei tuu ikävä Oyksin päivystystä. Aamupala-aika oli jo mennyt ja söimme sit pastaa kanan kanssa. O se huvittavan näköstä, kun 4 isoa ihmistä seisoo keskellä ruokalaa ihan ymmyrkäisenä, että pistähän sitä ruokaa saa, kun joka paikassa tehään eri ruokia, eikä kukaan oikestaan ouhu enkkua. Kaikki kuitenkin aina hoituu. Sit lähdimme tapaamaan rehtoria. Nyt osasimme jo suoraan paikalle. Rehtori ei kuitenkaan ollut vielä paikalla, vaan tuli 2 paikalle. Meistä pidettiin kuitenkin aina huolta ja saimme istua ilmastoiduissa tiloissa ja vettä tuotiin. Naurun tirskahduksia tuli kyllä joka puolelta. Kyllä me hujopit näytetään melko turisteilta..ei voi muuta sanoa. Lipastolla tuli myös juotua hyvät kahvit ja smoothiet..mikäs siinä oli ollessa, kun aurinko paisto ja me vitivalkoiset äijät saatiin vähä väriä pintaan. Lopulta tapasimme rehtorin. Oli tosi mukava ja rento äijä. Saatiin opiskeluasiat ja paperiasiat selville. Alamme tässä alussa tekemään caseä Finnprosta täällä Thaimaassa ja saamme haastatellakin ihmisiä. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Finnpro on yritys, joka auttaa suomalaisia yrityksiä maailmalla. Rehtori ymmärsi myös tosi hyvin, että jos haluamme matkustella, niin voimme myös tehdä etätehtäviä. Hieno homma. Sitten lokakuussa alkaa Project Management ja mahollisesti vielä yks Supply change- kurssi..katellaan. Täällä on periodi just lopussa ja näillä on pieni opiskelutauko ennen seuraavaa periodia. Käyään siinä välissä kattomassa vähän fomuloita Singaporessa ja pelaamassa kaikki rahat yhdessä maailman suurimmassa Casinossa. Sit saa äidit olla lähettämässä rahaa, että pääsevät pojat kotia. Teemme myös muutaman kurssin täältä Suomeen. Pojat on käyneet vessassa muutaman kerran ameboja heittämässä ja naureskelivat mulle, kun mun ei oo vielä täytynyt käyä. Sit kun tuli mun vuoro, niin tukkoonhan meikä ton pöntön sai..eihän siinä voinu kun nauraa ja sit Ile tuli siihen Sherlockina sanomaan, että vedä vielä. Vedenpaisumus oli jo lähellä, mutta vetihän se lopulta. Olis siinä ollut mulla selittelemistä asunnon henkilökunnalle..huh huh. No nyt tiietään, että kaikkien vatat toimii. Uskallettiin tänä päivänä muuten ylittää hirveä tiekin, jossa autoja tuli joka puolelta. Onneksi on hengivakuutukset kohillaa.

Asuntolan läheltä.

Paikallinen liikenne.

Yliopiston aluetta.

Yliopiston aluetta.

Mitähän sitä ottas?

Omnomonomom!

Meiän paikka.

Pelit käynnissä.

Kannustus on kovaa.

Alle euron mätöt.

Paikallisilla markkinoilla.

Chatuchak-markkinat

Tälläisia ruokapaikkoja täällä o palijo.

Ile tinkaamassa.

Siis sitte tapahtu sitä ja se meni sinne ja...

Onneksi ei näytetä turisteilta.

Siis mihin meidän pitää mennä.

Chatuchak-park

Chatuchak-park

Chatuchak-park

Chatuchak-park

Näkymä asunnoltamme

Paikallisia opiskelijoita

Lauantaina päätimme olla vapaasti turisteja ja lähtä paikallisille isoille markkinoille. Chatuchak-markkinat on joka viikonloppu ja ne on tosi isot markkinat, jossa on paljon eri kojuja. Kun meni sisälle kojuviidakkoon, niin eihän sieltä meinannut poiskaan päästä, eikä tiennyt missä sitä nyt on. Siellä näkyi jo paljon muitakin länsimaalaisia. Oli mukava katella meininkiä ja opetella tinkaamaan, silä sehän kuuluu täällä tapaankin tämmöisillä markkinoilla. Puolet vaan hinnasta pois. Joskus oltiin niinkin kovia tinkaamaan, että ei saatu tavaroita. Matkaan tarttuo kaikille vähän eri tavataa. Tuli t-paitoja, boxereita, kengiä, arskoja ja sun muuta. Paitojakin sai alle ekellä. Nyt on sitte iha aiot Calvin Kleinin bokserit..siis ihan varmasti o. Nyt meillä on sitte melko timmit shortsit, kun aliarvioimme vähän koot. Ilen piti saaha vielä tosi timmi t-paita, että hänen dodattu vartalonsa pääsisi oikeuksiinsa. Lauantaina aurinko paistoi melkein kirkkaalta taivaalta, eikä ilmakaan ollut niin saasteinen. Täällähä paikallisista jopa 50 % kärsii jonkinasteisista keuhkosairauksista. Kävimme myös markkinapaikan vieressä olevassa isossa puistossa, jonka nimi oli Chatuchak-park. Tosi iso ja hieno puisto keskellä Bangkokia. Siistikin oli. Siellä pystyy vaan istuu ja olemaan vaikka piknikillä. Tais alligaattorikin uiskennella lammessa. Siellä muutamat opiskelijat tekivät tutkimusta turisteista ja vastasimme kysymyksiin ja istuimme vähän aikaa niitten seurassa. Runtti ja minä oltais haluttu istua pidempäänkin, mutta oli hyvä lähteä siitä sit katsomaan puistoa ja nälkäkin oli kova. Kävelimme puiston läpi ja menimme sen päässä olevaan isoon tavarataloon syömään. Otimme sieltä sit mukaan myös paikallista viskiä eli Hong Kongkia, joka ei ollut ees mitään hirveää litkua vaan ihan hyvän makuista settiä ja kokista lantrinkiksi aloittelemaan iltaa. Päätimme sit ottaa taksin asunnolle. Ja tämän jälkeen alkoi sitten tapahtua. Taksikuskimme ajoi kolarin. Hän oli vaihtamassa kaistaa ja veti keulan suoraan keskelle toista autoa. Me ihmettelimme, että miten se ei sitä huomannut, kun auto oli ihan siinä vieressä. Just ennen törmäystä me muut huomasimme, että kohta rysähtää. Eikä takapenkillä oo ees turvavöitä. Onneksi selvisimme säikähyksellä, eikä kenellekkään käynyt mitenkään. Vaihtiakaan ei ollut enää paljon. Olihan se osoitus Bangkokin liikenteestä. Siinä sitten molempien autojen kuskit alkoivat selvittämään tilannetta keskellä hirmuista liikennettä hätävilkut vaan päällä. Kyllä siinä suomipoikia vähän jännitti. Siinä joku olis vaan voinu ajaa suoraan perään. Ei täällä poliisia tarvittu, kun miehet selvittivät tilanteen ja ottivat tarvittavat kuvat. Ei nää thaimaalaiset varmaan suutu mistään, kun ihan rauhassa ratkoivat tilannetta keskellä liikennemelskaa. Matka jatkui tästä sit lopulta ihan turvallisesti asunnolle asti. Mut kyllä sitä jännitti joka kerta kun kuski pisti vilkun päälle ja vaihtoi kaistaa. Olihan se etukeula ottanut vähä hittiä, kun nousimme autosta ulos. Illalla kävimme ekaa kertaa asunnon uima-altaalla ja hetihän se meni uintikilpailuksi. Meikä vei kaikkia kuin Mikael Phelps konsanaan. Ei tainnu altaaseen jäähä paljon vettä, kun pärskittiin melekosesti. Loppuillasta pelastimme maailmaa Hong Kongin ja Changin voimalla ja sit lähdimme Khaosan Roadille Bangkokin yöelämään..

-Juqe